Sateen alla

Tuulet toi pilvet mukanaan,
pelottavat mustat.

Vyöryivät ylitsemme kastellen maailmamme.

Pisarat pomppien meissä.

Mielemme sokerinen suli,
valui noroina jalkojemme juureen.

Imeytyen maahan kadoten !

Aivan kuin me emme koskaan,
olisikaan olleet olemassa ?

Historiaan ei jäänyt meistä jälkeäkään.

Katosimme vain hetken päästä,
kukaan ei muistanut meitä enään.

Turhaanko kävelimme aikamme,
oliko tällä sittenkin joku merkitys.

Koboltti