Taipumaton

Huojui mänty solakalla varrella,
havuinen hattu koristeena.

Ajatteli puu korea,
minähän en taivu.

Seison ryhdikkäänä ja suorana.

Tulisi sitten minkälainen tuuli tahansa.

Tuli tuuli, 
myrskyn nosti havujen ympärille.

Riepoitteli puuta poloista.

Katkaisten solakan varren.

Rojahti hattu sammalien sekaan,
jäi torso tikku yksin seisomaan.

Ajan myöten lahoten.

Olisi kannattanut joustaa edes hieman.

Nähnyt huomisen olisi,
havuinen unelma.

Koboltti