Tuuli talven karkoittanut

Minne katosi oi talvi,
kylmyytesi viitan hartioiltasi pudotit.

Menit ryökäle sen hukkaamaan.

Löydätköhän sitä koskaan,
mukaasi talven hetkeen pimeimpään.

Kaipaamme sinua, odotamme sinua,
saapuvaksi hetkenä sopivana,
mutta emme tohdi sinun myöhästyä liikaa.

Sinä et sovi suven hetkeen, maata viilentämään.

Ole siis paikallasi siinä missä kuulut ollakkin,
sinä pakkasen purema herra.

Kylmyytesi herkistää meitä pohjolan perukoilla,
eläviä ihmisiä tunteisiin.

Puhkeamme kukoistamaan, 
lailla kesäkukkasten.

Koboltti