Valkea kaunotar
Siipi maassa,
katkennut se lie.
Lähestyvä hahmo,
tumman varjon luo ylle,
hänen vaaleutensa.
Jäätyneeseen maahan,
siipisulkansa oli liimannut kiinni.
Valkea kaunotar,
utuisen ilman, kirkas lintu.
Räpiköivä siipirikko,
pelkoa täynnä.
Tiennyt ei apua saavansa,
vapautuksen hetken koittavan.
Avasi siipensä auki tuulelle.
Lento jatkuen, lämpöiseen etelään.
Siivet kantoivat kauas,
uljas on lento hänen.
Taivaiden hallitsijan,
tuulien kesyttäjän.