Vanhus

Käsi hamuaa näkymätöntä ajatusta.

Haroo pilviä taivaalta,
kaukana ne lipuvat.

Mutta kuitenkin, yrittää.

Vilahti ajatuksen mukana,
tuumaus kesti vain hetken.

Hatarassa päässä.

Avatun ikkunan.

Synnyttämä pieni tuulenvire,
karkoitti vanhan sielun.

Piiloon muilta ihmisiltä.

Matkalle tuntemattomille poluille.

Hetkittäin pieni hymy karehti,
kurttuisilla huulilla.

Katosi silmistä elämisen ilo.

Vaipui ajatuksiin menneistä ajoista.

Onko hänellä hyvä olla,
jäimme vastausta vaille.

Saamme pitää hänet luonamme,
lyhyitä aikoja kerrallaan.



Koboltti