Värisevä maa

Maailman murheet joita korvasi kuulivat.

Tuskaiset huudot turvottivat kuulosi umpeen,
tuli sinusta kuuro.

Kaikki se pahuus mitä silmäsi näkivät,
teki verkkokalvolle pysyvät haavat.

Menetit näkösi.

Seuraavan aamun säteet jäivät näkemättä.

Mannerlaattojen voimakas tärinä,
katkoi sinulta raajat.

Torsosi vain jäi huutamaan tuskaansa,
kipu kouristi vartaloasi.

Kun maailma myllertää,
ihminen on pieni roska,
voimakkaiden tuulien edessä.

Voimme vain paeta hetken,
sitten kohtalo meidät saavuttaa.

Täällä murheiden laaksossa.

Koboltti