Pimeyden ruhtinas

Olet omiin juoniisi sotkeutunut,
on suuri linnasi sortunut,
ei sääli pahuutta paranna,
pimeyttä ei valo anna.

Siksipä olet pimeyden ruhtinas.

Seisot omassa veressäsi,
omassa sotkussasi,
verihurme silmistäsi katoaa,
kaikki mitä aikaan olet saanut, lakoaa.

Siksipä olet pimeyden ruhtinas.

Kuulet äitisi äänen,
miksi, sitä tajua et,
istut alla palaneen puun,
olet menettänyt kuolevaisen lihan ja luun.

Siksipä olet pimeyden ruhtinas.

Mainettasi ei kukaan vie,
vaikka eteenpäin vie tie,
pimeys ei taaskaan voittanut,
ei suuruutta pimeys luvannut.

Siksipä olet pimeyden ruhtinas,
kun oppisi ovat opettaneet hullut,
olet aina yksin ja sisältä kuollut.

Tulipa vaan mieleen eräs päivä tehdä tälläinen. Liekö joku yhtäkkinen inspiraatio.

Kuihtunut Ruusu