Muistelmat

Vain yhtä tekoani todella häpeän.

Näin ollen luulen eläneeni keskivertoa parempaa elämää. Useat katuvat ja häpeävät lähes koko elämäänsä, minä taas vain yhtä iltaa.

Mutta niin. Ehkä se mitä tein on jotain niin käsittämättömän julmaa, että se varjostaa koko muuta elämääni. Niinpä loppupeleissä taidan päätyä samalle tasolle kuin muutkin. Sillä se yksi ilta on yhtä pitkä kuin elämäni.

Olin silloin nuori. Ja komea. Tai no, en siitä komeasta itse oikein tiedä, mutta ainakin olin saanut jokaisen tytön jonka olin halunnut. Kukaan ei ollut ikinä sanonut minulle ei. Joten varmasti olin komeakin, ei kai kukaan rumaa poikaa haluaisi sänkyynsä.

Mutta nuori ainakin olin, joka ei tietenkään ole puolustus, mutta tuskin olisin toiminut samalla tavoin jos olisin ollut edes viisi vuotta vanhempi. Tai no, viisi vuotta on lyhyt aika, sanotaan että jos olisin ollut kymmenen vuotta vanhempi, olisin varmasti toiminut toisin. Olisin osannut pitää käteni kurissa ja housut jalassa. Niin, ja en olisi antanut hormonien jyllätä niin kovalla teholla.

Toisaalta en tiedä miten hormonien toimintaan voi ihminen itse tietoisesti vaikuttaa, ne taitavat olla erittyä silloin kun erittyvät. Ihmisen omista järkeilyistä viis. Mutta vanhempana olisin varmasti osannut käyttäytyä asiallisesti niistä huolimatta. Näin ainakin luulen, ja niin, oikeastaan myös tiedän, koska en ole koskaan vanhempana toiminut samalla tavoin kuin silloin kahdeksantoistavuotiaana. Joten toivon, että tämä tilanne olisi tullut minulle eteen vasta myöhemmin.

Nyt tietenkin joku älypää voisi kysyä, että miten muka on mahdollista ettei kukaan nainen sanoisi minulle ei ennen kuin olisin kolmenkymmenen. Että se olisi mahdotonta, en minäkään voi miellyttää kaikkia maailman naisia.

No, vastaisin siihen että enhän minä kaikkien maailman naisten pöksyihin olisi yrittänyt päästäkään, vain niiden jotka miellyttivät minua ja antoivat suostuvaisia signaaleja. Hymyjä, naurahduksia, pieniä sanoja, kosketuksia, kaikkia niitä merkkejä, joista mies tietää illan päätteeksi saavansa.

Ja voisin vaikka vannoa käsi Raamatulla (olen siis uskonnollinen mies, joten se mitä silloin sanoisin ei olisi valetta), että sain nuo kaikki merkit ja signaalit siltäkin tytöltä. Olin varma, että tämänkin tytön kanssa asiat saisivat saman lopun kuin muidenkin tyttöjen kanssa.

Tietenkin tuo tyttö oli paljon kauniimpi kuin ne muut. Jos totta puhutaan, yllätyin suuresti kun tyttö tuli pyytämään minulta tupakkaa.

Sillä minä en ole tyhmä mies, en edes silloin nuoruuden kaikkivoipaisuudessa yrittänytkään sellaisia tyttöjä, joiden tiesin olevan liian kauniita minulle. Ja se tyttö oli sitä.

Punaiset, lyhyet hiukset, kujeellinen hymy, lantio keinui hänen kävellessään ja rinnat kuulsivat paidan läpi. Ei, sellaiseen tyttöön en edes vilkaissut toistamiseen, en halunnut tuhlata kallisarvoista aikaa haaveiluun, minä halusin varmaa toimintaa. Joten käytin kaiken viehätysvoimani ja kikkani sellaisiin tavallisen näköisiin tyttöihin, nätteihin ja isorintaisiin. En ole koskaan pitänyt lattarinnoista. Kyllä naisessa pitää jotakin olla mitä puristella, siksi alkuaikoina yritin kurkata tytön kuppikoon kertovaa lappua rintaliivejä riisuessani. Vähintään B, mieluiten C tai suurempi, tietenkin E alkoi olla jo hieman liian suuri minun käsiini, mutta sekin menetteli. Ja ajan kuluessa tietenkin opin arvioimaan tytön kuppikoon pelkällä katseella ja asiat helpottuivat, ei tarvinnut jättää A-kokoista tyttöä kesken leikin.

Mutta niin, tuo tyttö tuli luokseni parvekkeella ja nojasi kaiteeseen niin että näin paidan kaula-aukosta kaistaleen hänen rintojaan. Heti minulla seisoi. Ehdottomasti kauneimmat rinnat mitä olin koskaan nähnyt.

Joten on varmasti ymmärrettävää, että käteni tärisivät minun sytyttäessäni hänen tupakkaansa. Jalkanikin tärisivät. Oikeastaan tärisin kauttaaltani.

En tiedä huomasiko tyttö sitä, mutta näki hän sitä tai ei, hän hymyili minulle kauniisti ja seksikkäästi. Ja kosketti käsivarttani.

- Sulla on kauniit sormet, tyttö sanoi ja tytön sivelevä kosketus sai farkut tuntumaan aivan liian ahtailta. Sydämen syke humisi korvissani.

Seuraavia hetkiä en edes muista, liekö olin liian humalassa tai sitten niin himon valtaama, että kykenin ajattelemaan vain tyttöä ja tytön kosketusta.

Seuraava muistikuvani onkin kylpyhuoneesta, istuin vessanpöntön kannella ja tyttö oli kiivennyt syliini. Suutelimme. Tyttö leikitteli minulla, tunsin ja tiesin sen, mutta se ei haitannut.

Tärkeintä oli vain se, että sain lopulta pujotettua käteni tytön paidan alle, tytön iho oli kuuma ja käteni tärisivät niin etten saanut tytön rintaliivejä auki. Muistan tytön naurahtaneen ja riisuvan lopulta itse paitansa ja rintaliivinsä. Ja tytön rinnat olivatkin juuri niin täydelliset kuin ne antoivat odottaa. Suutelin niitä ja tyttö huokaili, kuljettaen samalla kättään paitani sisällä.

Sen jälkeen mielessäni on taas tyhjää.

Löysin itseni aivan yhtäkkiä lattialta tytön päältä, yrittämässä riisua tytön hametta tytön kiemurrellessa allani. Luulin ensin että himosta ja kiimasta, sitten tajusin hämärästi tytön yrittävän työntää minut pois päältään.

- Ei, en mä näin pitkälle halunnut, ei, kuuletko, mä sanoin että ei.

Tytön ääni kuului kaukaa, kuin ikuisuuden päästä, sanatkin kuulostivat kuin vieraalta kieleltä joka kuulostaa tutulta mutta ei niin tutulta että olisin ymmärtänyt. Joten minä en välittänyt. Riisuin omat farkkuni tärisevin sormin ja lopulta kun en saanyt tytön hametta alas, vedin vain hänen pikkuhousunsa pois.

Tyttö löi minua kasvoihin. En edes tuntenut sitä, en todella, mutta silti painoin tytön lujempaa olkapäistä alas lattiaan ja toisella kädellä levitin hänen jalkojaan. Tyttö huusi ja silloin tein sen mitä olin vannonut olevani ikinä tekemättä. Löin tyttöä. Löin häntä uudelleen ja uudelleen, kunnes hän hiljeni. Ja kun lopulta suutelin työntyessäni hänen sisäänsä, maistoin veren metallisen maun.

Häpeäkseni voin nyt tunnustaa, että se kiihotti minua vain lisää. Puraisin tytön huulen rikki ja nain häntä lujemmin ja kiihkeämmin kuin koskaan ketään aikaisemmin. Tai myöhemminkään.

Kun lopulta sain, se oli täyttymys jollaista en olisi osannut kuvitellakaan. Muistan karjuneeni nautinnosta. Suutelin tyttöä vielä kerran ja kierähdin pois hänen päältään.

Silloin muistan tajunneeni mitä olin tehnyt. Yritin koskettaa tytön kasvoja ja selittää, pyytää ehkä anteeksikin, mutta tyttö käänsi päänsä sivuun ja löi käteni pois. Jostain kumman syystä tunsin itseni silloin loukatuksi, ehkä koska sovitteluni ei kelvannutkaan, ja niinpä vedin housut jalkaani ja kävelin pois.

Tyttö jäi kylpyhuoneeseen.

Sinne jäin tavallani myös minä.

Ja nyt kun katson seitsemäntoistavuotiasta poikaani hänen laittautuessaan perjantai-iltaa varten, näen hänessä itseni. Ja minä pelkään.

kruzevo