Kaipaus, jätetty

Ennen päivää jona jätit mut,
luulin tuntevani sut.
Ei haitannut mua kriisit Irakin
taikka Jokelan, kun mulla oli sut
ei muu haitannut.
Mut nyt kun olen yksinään,
olen kuin tyhjä sisältään.

En enää tätä kestä,
haluan kaipuun päältäni pestä
ja taas tuntea huulesi huulillani,
lämpöä hehkuvan kehosi vierelläni.

Mutta vaikka sut tahdon takaisin
tiedän, että toiveeni on turha.
Sillä sä jätit mut kylmästi,
olen sulle pelkkä muisto kurja.
En koskaan aio toiveita jättää.
en todellista rakkauttani pettää.

Sillä sä tulet aina olemaan mulle se yks ja ainoa,
en sua koskaan unhoita.

Eka runoni, jonka kirjoitin täysin omasta tahdostani. Riimit eivät ole oikein alaani, mutta tähän sain niitä väkerrettyä.

Lara