Runo 1

kuihtuneen kukan lailla, on sydämmeni tyhjä. kukan viimeisetkin terä
lehdet putoavat maahan ja ne muodostavat pienen kasan kylmälle
maalle. sydämmeni kaipaa vielä jotain elämääni, se on välittämisen ja
rakkauden kaipuu…  se kuuluu kuiskauksina tuulessa, äänenä sateessa
ja hiljaisina rukoiksina taivaassa.. milloin tämä tapahtuu? sitä en
tiedä mutta jaksan toivoa ja rukoilla niin kauvvan kunnes se
tapahtuu.

Linsu