Suru

Unen silta sininen,
surun taakka uninen.
Sillan alla
painamalla veteen pään,
virkistää itseään.
Suru suuri,
on menettänyt omaisen
ainokaisen.
Kyynel vierii,
sitä estää ei voi.
Hilpeys on poissa,
kaikissa iloissa,
joita muisto kantaa,
on ilon tunne,
mutta ei nyt,
koska rakkain lähimmäinen on poissa.
Iäksi muistot jää,
seuraavaan päivään.

Suru puettu sanoiksi.

Lohhari