Lentävä possu ja suuri lomansa

Lentävä possu oli kotiutunut mutakolleen. Jälleen yksi suuren suuri ja vaikea tehtävä oli tullut suoritetuksi. Nyt olisi vuorostaan hänen suuren lomansa vuoro. Mitä possumme on päättänytkään tehdä? Eihän se voi tehdä muutakuin possun hommia. Lökötellä mutakollaan, syödä niin paljon kuin ruokaa riittää, hoitaa tarpeensa sekä lähteä viimeiselle matkalle. Mitä! Kuulin juuri Isännän sanovan,että lentävän possun tarvitsee olla jotenkin sairas,kun se ei suostu syömään samaan tapaan kuin muut possut. "Tuntuu kuin se yrittäisi pitää linjoistaan kiinni" totesi Isäntä lääkärille jonka oli kutsunut possua katsomaan.Lääkäri totesi ettei possussa ollut mitään vialla ja siten se taitaa vain olla luonnon oikku.

Isäntä ei siitä asiasta pitänyt.Hänen possunsahan ovat maan tunnetuinta pyöreydestään ja sulavasta maustaan. "Tämmöinen ei vetele" sanoi Isäntä ja kaikki ympärillä olisivat voineet luulla hänen tarkoittavan heitä. Niin vihaiselta hän kuullosti ja näytti.

Lentävä possu sillä välin oli iloisena ja terhakkaana ottamassa mutakko-kylpyjään. Vihdoinkin hän voi taas tuntea hyvää oloa,mukavan rentouttavaa oloskelua.Siis olla vain ja viettää aikansa hyvin siten kuin hän haluaa tai niin hän luuli. Parissa kymmenessä minuutissa hänet oli kylvetetty, ajettu teurasautoon ja pistetty viimeiselle matkalle kohti elämänsä päätä.

Tämän kaiken näki Suuren Kaarpin vartiokotka ja ymmärsi mitä lentävälle possulle tulisi käymään ellei häntä saataisi pelastettua. Ilmoitettuaan tapahtuneesta viestinviejäkotkalle, hän lähti seuraamaan teurasautoa.

Lentävä possu sillä välin tajuttuaan mitä oli tapahtunut, alkoi panikoitua. Nyt hänen mukavan mukava elämänsä päättyisi ennen kunnolla alkamistaan. "Oi missä on Suuri Kaarp ystäväni. Hänen tukeansa ja viisaimpia puheitansa sekä apuansa tarvitsisin. En voi lopettaa elämääni näin ilman häntä ja muita hyviä ystäviäni" ajatteli possu lohduttomana.

Vartiokotka oli helposti jäljittänyt mihin suuntaan lentävää possua oltiin viemässä. Maassa ollessaan kuin koita, häneltä olisi mennyt tuhottomasti aikaa etsiessä jäljitysmerkkejä. Silloin hän siunasi lentokykyään. Jonkin ajan kuluttua tuli Suuren Kaarpin viestinviejäkotka perille sanoen "Lentävän possun tulee tulla pelastetuksi koska possu on meille elintärkeä apulainen,mutta ensi sijaisesti Suuren Kaarpin ja Suuren Kaartin kunnia possu viestinviejä (salainen toimi). Siitä tiedät nyt sinä minun Suuren Kaarpin valtuuttamana ja siten olet tullut velvoitetuksi pelastamaan lentävän possun". Saatuaan kerrottua viestin, viestinviejä kynsitti vartiokotkalle onnea ja lähti takaisin uusi viesti mukanaan jossa luki "Tulen henkeni kaupalla pelastamaan possun jos se on oleva päätepisteeni elämälleni ja possun elämän jatkumo."

Kotka seuraili hyvin lähellä teurasautoa. Sen kuski taisi ihailla häntä,ajatteli kotka,kun näki kuskin katsovan välillä hänen upeuttaan. Vartiokotka tuntien hyvin velvollisuutensa jatkoi liitelyään auton lähettyvillä.

Lopulta päädyttiin päätepysäkille ja hetki pelastuksen läheni uhkaavasti. Joitakin possuja meni ennen lentävää possua, mutta sitten lentävän possun vuoro oli tulla esiin. Samalla vartiokotka aloitti syöksyn kohti teurastajia. Hyökkäys oli varoitus. Miehet olivat jo varuillaan ja yrittivät juoksuttaa possua, mutta possu ei liikahtanut minnekään. miehet luulivat possun menneen shokkiin, mutta todellisuudessa lentävä possu oli tunnistanut kotkan heti yhdeksi Suuren Kaarpin kotkista, nähtyään kotkan. Seuraavan hyökkäyksen lomassa lentävä possu pääsi irti ja juoksi suoraan tielle sillä metsää ei ollut lähettyvillä vaan matkan päässä.

Matka metsälle oli hyvin tuskainen heikko liikuntaiselle lentävälle possulle vaikkakin parempi kuntoisemmalle kuin muut possut. Vartiokotka oli vuorostaan osasssaaan johon oli oppinut ja missä oli parhain. Hän vartioi ettei teurasmiehet tai -auto pahimmillaan, pääsisi yllättämään possua. Sitten juuri metsän suojaan päästyään, auto ja miehet tulivat. KOvalla kiireellä ajoivat ohi, kun olettivat possun karttavan viimeiseen asti metsää

Lentävä possu oli kuullut karjujen karjun sekä emakkojen hurmaajan Liekki-sonnin kerran paenneen metsään liian kuumiksi käyneitä leidejään. Siispä lentävä possu jatkoi syvemmälle metsään, kotkan opastaessa suurempien pöheikköjen ohi.

Ilta tuli, mutta kotka pyysi possua jaksamaan vielä pari tuntia sillä silloin he päätyisivät Suuren Kaarpin alueelle ja voisivat henkäistä henkeä. Tunnin päästä possu oli luovuttaa, mutta kuulikin suden ulvonnan jostain kaukaa tulevaksi. Vartiokotka kertoi sen olevan vain yksinäisen vanhan erakko Ahnas-suden valittamisen ulvontaa, Puhutaan meidän kotkien keskuudessa, hänen olleen ahnas kaikelle ja lopulta menneen liian pitkälle. Ahnaudessaan oli mennyt Johtaja naaraan väkisin makaamaan ja joutunut siitä maksamaan melkein hengellään. Lopulta tiedon kiirittyä susi-yhteiskunnissa hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin karata kauas erämaahan. Susille erämaa on ihmisten asuttama tiheä etelä. Kauhea påaikka kelle tahansa sivistyneelle eläimelle kuten Ahnaalle.

Seuraava tunti meni possun miettiessä Ahnaan kohtaloa. Kuinka julmasti sitä voidaankaan tuomita, kun toinen tekee väärin kanssa kumppaniaan kohtaan susien keskuudessa. Karjut eivät myöskään herras-possuina vaikkakin karkeina sellaisina, voisi sitä hyväksyä. Se olisi suuri loukkaus muiden karjujen yritykselle päästä ylemmäksi ihmismäisiä tapoja. Niin ihmiset ovat mitä sivistymättömimpiä näissä asioissa.

Sitten saavuttiin rajalle ja lopulta Suuren Karpin valtakuntaan. Siitä lähtien matka sai jatkua hitaammin ja lentävälle possulle mieluisesti. Yöllä he olivat jo lähellä possun mutakkoa ja maatilaa, mutta possu halusi päästä asumaan lähemmäksi Suurta Kaarppia ja niin he suuntasivat Suuren Kaarpin luo.

Perille päästyään lentävää possua ja varsinkin vartiokotkaa odotti Suuri Kaarp ylpeöässä höyhenistössään ylväänä. "En odottanut muutakuin onnistumista. Tämä saattaa tuntua oudolta, mutta tunsin sen sydämessäni ja mielessäni. Siksi myös osasin odottaa sinua possu muuttamaan luokseni. Sinulle on löydetty juuri sopiva mutakko väöhän matkan päästä unohdetulta maatilalta. Voit tuntea asuvasi täällä siten enemmän. Sinulle vartiokotka olen valmis antamaan ylennyksen kunniavartiostooni. Otatko sen vastaan" kysyi Suuri Karp. Vartiokotka vastasi "Se olisi varmasti monelle muulle suuri ja kunnioitettava ylennys, mutta vaatimattomana joudun kieltäytymään. Vain todellinen työ ja palvelus ovat minulle enemmän antava."

Lentävä possu kuunneltuaan hyvin tarkasti surua vartiokotkan sisällä sanoi "Niinkuin hän näinä edellisinä päivinä sinun Kaarpin velvoittamaa tehtävää suoritti eikö olisi suurempi oikeus, että saisin hänet vartiokotkakseni. Johan olen kumminkin vain tavallinen possu ilman siipiäni" Tämä puhe sai molemmat kotkat hämilleen. Sehän oli possun tunnustus avun tarpeeseen. Se olisi ollut ennen kuulumatonta kotkalta, mutta kotkat sitä mietittyään päätyivät antamaan vartiokotkan palveleman lentävää possua

Teurasmiehet ja -auto olivat sillä välin vetäneet vesiperän. He olivat soittaneet Isännälle mokastaan ja saaneet mitä parhaimmat kiitokset "SE POSSU ON OLEVA KUOLLUT JOS HÄNEEN TÖRMÄÄN".

Ja niin possu pääsi kaipaamalleen lomalle.

Tämä tarina on jatkoa (jälleen kerran) lentävän possun seikkailuihin ja hänen toveriksi/ystäväksi päätyvästä Vartiokotkasta. Tässä voinee jo huomata, että on jo yritetty rakentaa jonkinlaista jaksotusta. On ykkösjakso, kakkosjakso jne. ja selkiytetty siten lukuhelppoutta.

Corellamus an Daremus