Vapaus

Herään harmaaseen aamuun,
kylmissäni pukeudun,
johonkin kaapuun.
Kellossa on ruma ääni,
saisinpa vielä tyynyyn kallistaa pääni.
Oi vapaus…

Lapset kiljuvat vaatteita ruokaa,
minä ihmeissäni huokaan.
Olisipa käsiä edes kolmet,
niin ei näin sekaisin menisi sormet.
Oi vapaus…

Puhelin piippaa,
läheltä liippaa.
En ehdi vastata,
kun pitää perhettä passata.
Koirakin haukkuu,
kyllä kohta ovet paukkuu.
Oi vapaus…

Tulisitko tänne,
veisitkö sinne.
Olisi niin mukava,
kun olisit mukana.
Ajatukseni harhailevat,
toisiin maailmoihin karkailevat.
"Tietysti tulen!"
Oi vapaus…

Auto on hajalla,
tuolla jossain pajalla.
Saanpahan kävellä,
rauhassa metsissä vaellella.
Olematta tavattavissa,
vain lintusten äänet korvissa soiden.
Oi vapaus…

Sinä sait sen työpaikan,
minäkö aivan.
En ollut varautunut,
olinhan ollut niin lamautunut.
Minä luonnonlapsi,
pääsin sinne asti.
Kuinka onnistun,
aikatauluihin sopeudun.
Oi vapaus…

Hiljaa painan oven kiinni,
otan vauhtia askeliini.
Poskeni punaisina aivan,
löydän perille vaivan.
Istun hiljaa ja kuuntelen,
kun saapuu rauha sydämeen.
Tähän jään en enää mihinkään mee.
Vihdoinkin vapaus!


Realismin rumuutta

Marian