Itkua ja laulua

Anna minun vihata sinua.
olet toteuttanut sen, mitä jo pitkään olet yrittänyt.
satuttanut, vihdoin kunnolla.
ahdistanut, 
        tuijottanut sairailla silmilläsi,
        lukenut minua kuin ilmaisjakelulehteä.
tukehduttanut,
        pitänyt tyynyä kasvoillani,
        kiristänyt otettasi lukitukseen asti.
oksettanut,
        työntänyt sormiani kurkkuuni,
        puhunut kuluneilla sanoilla. 

Syyn vain sinä tiedät
tai sitten ei kukaan.

Kysyt umpinaisia kysymyksiä,
niistä ei ole tietä ulos.
Niihin ei voi vastata,
minä en voi.
Minä en muista osaavani puhua.

Yrität väittää, 
ettet ole tehnyt mitään.

Mutta minä näen sen vielä.
Senkin kun ilmestyit hiekkatielleni,
olemuksellasi työnsit minut ojaan,
itkemään ja laulamaan hiljaa.
Nokkonen poltti jalkaani,
mutta minulla ei ollut lupaa liikkua.

Tänään minä alan kasvattaa kynsiäni
ratkoakseni tikit suuni ympäriltä.
Luulin, että se kasvaisi umpeen,
arpeutuisi niin kuin haava.

Minä harjoittelen vastaamaan kysymykseesi:
"Auttaisiko, jos ampuisin itseäni päähän?"


                             
                             
                    (auttaisi)

Ajatus eräästä keskustelusta, liian vaikea kirjoittaa.

Meiramiina