Elämän Valtatie (Vita)

Kun matkani alkoi,
olin tiettömällä tiellä.
Istuin takapenkillä,
muut ohjasivat elämääni.

Mutta jo varhain jouduin itse ajamaan.
Tartuin rattiin, 
ja kuljetin kohtaloani.
Jouduin oppimaan tien päällä,
kukaan ei ollut opettamassa.
Niin monta kertaa olin ojassa,
en olisi jaksanut enää.
Niin monta kuoppaa yritin väistää,
vain ajaakseni toiseen kuoppaan.

Mutta viimein löysin tien, 
joka oli tasaisempi.
Sitä pitkin eteenpäin kuljin.
Vailla päämäärää,
kaikki oli vielä edessä.

En tiennyt tänään, 
missä huomenna lasken pääni.
Löysin matkalla toisen eksyneen.
Nyt kuljemme yhdessä,
kohti päämäärää tuntematonta.
Edessämme siintää kaukaisuudessa Lännenmaa,
mutta sinne vielä paljon matkaa on.
Ehkä ennen sitä ehdimme löytää toisen kodin,
varrelta elämän valtatien.

Jonain päivänä ovat lapseni tuolla samalla tiellä,
toivottavasti heille se olisi tasaisempi.
Ehkä he löytävät sen varrelta enemmän aarteita, 
kuin pölyä.

Ehkä hekin löytävät jonkun, 
joka myös on eksynyt, 
varrelle elämän valtatien.

Ylistys Elämälle! Kuoleman pitkän varjon väistyessä,koitti viimein kevät, ja kaikki oli vielä edessäpäin! Tämä on vähän niin kuin yhteenveto matkasta tähän mennessä... (Suluissa olevat tekstit tarkoittavat, että nämä runot ovat otteitta suuremmista kokonaisuuksista, jotka ovat Initium, Vita & Quietus, joita olen työstänyt viimeiset puoli vuotta).

Melancholy Man