Kirje Rakkaalleni

Ennen kuin yö lankeaa ylleni.
Muutaman sanan vain sanoa tahdon.
Liian paljon on sanomatta jäänyt.
Liian vähän olen itsestäni antanut.

Rakkaani ota tämä kirje, 
jonka sinulle tein.

”Voisinpa sanoa tämän olevan rakkauskirje.
Sellainen, kuin nuoruuden huumassa,
elämän kuumassa, nuorukainen kirjoittaa,
sydän verta vuotaen rakastetulleen.

Mutta minä olen jo matkani päässä.

Sinä olet ollut minun matkakumppanini.
Tiedän nyt sinun olleen se Oikea minulle.
Ei kukaan nuori sitä voi tietää.
Toivon sinun jatkavan vielä vähän pidemmälle.
Sillä pelkään olla se,
joka tänne jää.

Itsekästä, minä tiedän sen, 
ja se on ollut suurin syntini.
En koskaan halunnut sinua loukata.
Mutta tein niin usein kuitenkin.
Usein jouduit pelkäämään puolestani,
silloinkin, kun en itse osannut pelätä.

Mistä tietää, kuka on se oikea?
Ei sitä tiedäkään, ennen kuin on elänyt.
Se, kuka viereltäsi löytyy,
kun viimeisen henkäyksen vedät,
on se oikea.

Sinä olit se Oikea minulle.
Olit vierelläni, niin hyvinä,
kuin huonoina aikoinakin.

Toivottavasti minä pärjäsin edes puoliksi niin hyvin.

Kirjeeni ei ole pitkä,
haluan vain kiittää niistä vuosista,
jotka seisoit rinnallani.

Sinä olit minun enkelini.

Yö lankeaa viimein,
sammuu lampusta valo.
Niin alkaa minun toinen matkani,
Odotan sinua perillä.

Inspiraatio tuli tähän kun luin erään kirjeen, joka oli kirjoitettu hänen rakkaalleen. Halusin kirjoittaa jotain, mitä itse haluaisin sanoa omalle matkakumppanilleni.

Melancholy Man