Ruostunut Sankari

Kerran uskoin maailman sinuun katsovan.
Kerran ovet sinulle auki olivat.
Kerran pystyit voittamaan esteen mahdottomankin.
Vain mielikuvitus oli rajasi.

Kuitenkin sinut unohdin.
Todellisuus paikkasi vei.
On kadonnut voima johonkin,
ei mikään kaadu vain ajatuksen voimalla.

Sinä olit sankarini.
Oi viattomuus, mihin sinut kadotin?
Enää en voi luoksesi palata.
Usko lapsen on minulta ainiaaksi viety.

Sankari jossain sisälläni,
mieleni kieroissa sopukoissa.
Se mitä kerran viattomuudeksi kutsuttiin,
on vain ruostunut sankari enää.

Runo joka lähti liikkeelle väärin kuullusta laulun nimestä... Kaikesta sitä ideoita saakin...

Melancholy Man