Ansaitsematon kyynel

Sinisten seinieni vankina luoksesi haluan.
En ansaitse kyyneltäni poskella, se saa
siihen takiasi kuivua. Hetken sydämessä
pilkahti jotain lämmintä, mutta nyt 
siellä on vain itse aiheutettu kipu.
Peilikuvastani heijastaa tyhjät silmät, 
sieluni on pelon orja. En tiennyt, mitä todella
haluan..en tiedä vieläkään. Anteeksi, 
tuhosin kai palan elämääsi, siinä missä 
omanikin..Unissani kuvittelen, että on
vielä joku jolla on avain sitoviin kahleisiin.
Joku ketä saisi aikaan sydämessäni taas
jotain lämmintä, sydämeni kevään. Ja minä
odotan..odatan turhaan sinua.

Marika