Julia I
Julia istui talli satulahuoneessa hevoskirja kädessään. Julia oli jo 16 ja siirtynyt lukio aikaan. Hän oli myös hyvinkin kaunis mutta ei perustanut silti tyyliä jota monet luokkalaisensa tytöt käyttivät. Sitä että kierrätetään kavereita kuin vanhoja vaatteita. Julia ei myöskään ollut mikään huono koulussa vaan hänellä leikkasi loistavasti ja saattoi laukoa mitä hienoimpia kohteliaisuuksia aina sopivan tilanteen tullen. Julialla oli vain yksi ystävä, Nina, joka oli hänen luokkakaverinsa. Tietysti olihan Julialla äiti, isä ja isoveli Mika, mutta kaikken tärkeimmät asiat koko maailmassa Julialle olivat hänen hevosensa. Safir, Tinkeri-tamma Leonella ja musta Englantilainen täysiverinen ori Konstantine. Julia ei mitään muuta rakastanut koko maailmassa enempää kuin hevosiaan.
Julia nousi ylös tuolista ja heitti kirjan pöydälle. "Jaaha. Kello alkaa olla sen verran että olisi aika viedä Leonella laitumelle ja mennä ratsastamaan Konstantinella." Julia ajatteli ja ryhtyi tuumasta toimeen.
- Muistakin sitten sulkea se haka hyvin ettei se tamma pääse sieltä taas karkuun! Julian isä huusi tälle Safirin pilttuusta.
- Joo! Täytyy varmaan vähä korjata sitä hakaa. Kysyn joskos Mika kerkeisi vähän jeesaan. Mika, Julian isoveli, oli Juliaa vain vuoden vanhempi, eikä ollut ollenkaan kiinnostunut hevosista. Vain autoista ja puolialastomista tytöistä. Mika oli koko kylän tunnettu bilettäjä. Siis aivan eri maata kuin Julia. Kaikki Mikan kaveritkin olivat samanlaisia kuin Mika. Yleisesti heidän viikonloppunsa menivat juhlimiseen, juomiseen ja nuorten naisten narraamiseen.
Jose, Mikan paras ystävä, oli Mikan luokkalainen ja kuuluisa naistenmies. Jose oli kaunis tai lähinnä komea ja karismaattinen, mustahiuksinen, atleettivartaloinen köriläs joka oli aina naisten saartamana. Paitsi silloin kun oli Mikan kotona sillä Julia ei välittänyt Josesta tuontaivaallista siinä mielessä. Vaan Juliasta oli aina tuntunut siltä kuin Jose olisi ollut hänen veljensä. Tietysti olihan Jose kiusaillut ja viettänyt aikaa Juliankin seurassa, mutta ei Julia oli voinut kuvitellakaan että Jose olisi kiinnostunut hänestä muullakin tavalla.
- Hei Mika kun siitä autonromultasi kerkiät niin voisitko ystävällisesti tulla korjaamaan tuon haan kun se on taas rempsallansa. Moi Jose! Tänään kylille? Julia kysyi tuttavallisesti.
- Eiköhän. Pauliinalla, sillä sun luokkalaisellas on tänään kotibileet. Niihin varmaan. Eksyisit sinäkin niihin.
- Enpä usko. Täytyy vielä ratsuttaa Konstantine ja kaikkea muuta.
- Äh, tuo on tollanen kotikissa, ei sitä ikinä saa mihinkään lähteen. Turha edes yrittää. Eihän se osaa edes kaunistautua.
Julia kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään vajalta tallille.
- Odotappas vaun. Kyllä tuostakin kotikissasta villipeto saadaan. Se vaatii vain vähän miestä. Jose nauraa hörähti.
- No muista sitten että se on vasta pentu. Ei se mitään miehistä tajua.
Julia oli kiukkuinen kuin ampiainen Mikan sanoista ja päättikin yllättää tämän perinpohjaisesti. Hän käveli tallille ja haki satulahuoneesta Konstantinen satulan ja suitset, puki hevosen ja lähti taluttamaan sitä kentälle. Kentällä hän nousi hevosen selkään ja alkoi ratsastaa kevennettyä ravia. Tarpeeksi hevosta lämmitettyään hän maiskautti huuliaan ja hevonen lähti heti käskystä lentävään laukkaan, ja Jose oli solloin varma ettei kukaan nuori nainen voisi näyttää kauniimmalta hevosen selässä kuin Julia. Julia ei tiennyt kauanko Jose oli seissyt aidan vierellä katselemassa, mutta sen hän tiesi että jotaikin Jose juonitteli. Julia oli päättänyt lähteä poikien mukana Pauliinan kotibileisiin ja hän voisi pyytää Ninaa niihin seuraksensa. Hän tiesi ettei ole kovinkaan suosittu Pauliinan porukoissa mutta eikai kukaan uskaltaisi sanoa mitään koska Jose itse oli hänet kutsunut.