Rikkinäinen

Istun yksin pimeässä nurkassa,
käperryn pieneksi mytyksi niin ettei 
kukaan pysty näkemään minua.
Minua kaduttaa, suututtaa ja 
itkettää.
Minulla ei ole voimia nousta jaloilleni,
minulla ei ole voimaa hymyillä.

Sinä veit minulta uskon elämään,
veit taitoni rakastaa.
Minua pelottaa, minä vihaan elää.

Minulla ei ole ketään, olen yksin.
Huudan pimeässä huoneessa, mutta kukaan
ei kuule minua.
Vaikka kiljuisin, kukaan ei huomaisi minua.

Olen rikkinäinen lasienkeli, jolla ei ole
suuntaa. Jolla ei ole toivoa lentää,
jolla ei ole uskoa rakastaa.

runo

Murhaajanukke