Tuuli Tule Luo

Tiedätkö, miksi tuuli kiehtoo,
miksi tuli kaipaa tuulta?
Raikas suloinen tuuli,
lempeä, lämmin,
tuoksuu kesälle.
Tuuli
annan sinulle persoonan.
Ruskeissa silmissäsi lämmin, pehmeä katse,
rakastava, hellä.
Huulillasi mansikkainen makea.
Äänessäsi tuulen sointi
salaperäinen, lumoava.

Mutta tuli, kuka olet,
onko sinulla persoonaa?
Tulta en paljasta,
tuli on yksin.
Miksi tuli palaa yksin,
eikö tuuli löydä tulen luo,
eikö tuli sovi tuulelle,
onko tuli oma itsensä?
Outo, erilainen,
yksin?
Sekö tappaa tulelta sielun,
sammuttaa sen valon?
Kasteleeko se elämän liekin,
hiilloksen palon?
Sammuuko nyt tuli,
hitaasti hiipuen,
kuin joutsenlaulu,
huutaen kaihoa pois.
Yksinäinen ontto laulu,
sammuva sointi.
Muuttuuko elämän tuli virvatuleksi?
Ehei, se hiipuu kekäleeksi,
odottamaan,
jos vaikka joskus tulee,
hän, tuuli.
Ehkä kylmissään, yksin?

Tule tuuli,
puhalla, sytytä tuli lämmittämään,
herätä unestaan.
Saavu tulen luo,
pidä huolta,
jää lämpöön ja valoon.
Tuli valvoo, ikävöiden tuulta.
Odotan.

Ensimmäinen runoni, jo vuosien takaa. En edes muista milloin kirjoitin. Yhdet ruskeat nappisilmät innoittivat tähän.

Metsämies