Hekuma

Vartalosi
hunajalla sivelty
loistaa omaa valoaan

ruhosi
karvalla peitetty
polttaa ihoni pois

kätesi liukas kuin käärmeen kieli
työntyy sisälleni sydäntäni puristaen
tukahduttaa pienen rytmin
vereni punaisen virtauksen

elämä uusi saa alkunsa
viimeisestä henkäyksestä
jota yksikään ei kuvitellut päästävänsä

Muroprofessori