Uhrilampaat

Henkäilevä kylmyys, illan hämärtyessä.
Katseet nurmessa, kasteesta märässä.
Askeleet kohden kallioita, hiljaa kohtaa kuolema.
Epäpyhissä hautajaisissa, joissa hautoja ei tarvita.
Uhrilampaat siunattu, kuolemaan tähtien alla.
Uskovat tekevänsä hyvää, ei väliä tuskalla.
Pimeyden papit kasteineen, epäluulon jumalineen,
nimettömästä verestä ovat kaliot kastuneet.
Silmät alta hupun tietävät ainoastaan,
kuolema ei nirsoile, kuolema ottaa vastaan.
Sokerinen sumu yllä tapon hajun,
peittää tyytyväisenä, kuoleman tunteen rajun.
Sairaalloinen halu omistautua demoneilleen,
sylkee henki jäänteille, surkeille, maallisilleen.
Kenties sielu vapautuu, ruumiin kuollessa.
Kenties se vain kahleutuu, kuoleman kohdatessa.

Oceanborn