Yön Siivillä

Ikkunalla tyttökulta, katsoo avaraan.
Silmissään on mustaa tulta,
ei koskaan pelkoa tulevaan.

Tahtoo lentää yön siivillä merille kuolemaan,
varjoisimpaan satamaan.
Kuunnellen rakkaita sanoja,
vaipua unholaan.
Kehtoon matalaan uneen,
jota rakastaa.
Tuo tummasilmäinen pahuus.
Pahuudesta se maailman hyvyyskin on syntynyt.
Kuoleman synnistä.

Tahtoo jättää taakseen ne katseet.
Musta ruusu halveksunnan.
Ei kestä tätä, tahtoo kostaa.
Lentää tuuliin yön siivillä,
ei palaa enää koskaan.

Kertoo tytöstä joka oli erillainen ja jota muut eivät ymmärtäneet ajoissa.

Oceanborn