Väsyttää
Väsyttää
En puhu, sillä sanani tulevat vain kaikuna takaisin.
En katso, sillä valo haalistaa elämäni varjokuviksi.
En kuuntele, sillä korvani soivat vain tyhjää.
Olen yksin omassa todellisuudessani,
joka muiden silmissä on turha ja arvoton.
Minun aistini väsyvät.
Kosketus turruttaa, kipu syövyttää
lopulta
ei ole enää mitään minkä avulla
olisin taas ihminen.
Olen tunteeton ja siksi kai en ansaitse korvia
jotka söisivät painot sydämeltäni.
Ottaisipa joku minut iholle kiinni,
niin että suonien urat pureutuisivat yhdeksi
ja molemmat olisivat alttiina myrkylle.
Edes hetkeksi sulkisi minut tasaisten lyöntien konserttiin,
jotta minä jaksaisin olla taas vahva,
kuolematon.
Liian väsynyt ja liian yksin oman pienen pään sisällä. Varmaan tuttu tunne monelle.
Onyx
|