Pirstoutunut unelma

Istun kalliolla,
tuulen tuivertamalla,
huppariini käperryn 
ja annan ajatusteni kulkea.
Villinä ja vapaina,
täällä ja taivaanrannan takana.

Muistan sen unelman,
kauniin, kesäisen unelman.
Joka minusta osan mukanaan vei,
jättäen vain muistoja,
kauniita, kivistäviä muistoja.

Miten yksi katse minut sai onnesta sekoamaan?
Miten se saikaan minut kaiken muun unohtamaan?
Miten yksi katse sai minut onnettomana itkemään?
Ja elämäni onnistui tuo katse arvottomaksi tekemään.

Orvokki