Polku

Kulkee elämä polkuanasa,
rakkaus seuraa perässä.
Kerran saavuttaa se kulkijan,
niin yllättäen,varoittamatta ja
sellaisella vauhdilla,
että vie kulkijan mukanaan.

Tekee se matkalaisen elämän valoisaksi,
hohtavaksi, ja kohta kulkijoita on
kaksi.
polkua edetessä matkalaisia on kolme, neljä.
Mutta risteyksessä he löytävät omansa 
ja katoavat. On jäljellä taas kaksi.

Toinen jää lepäämään,
hymyillen vaipuu muistoihin,
on jäljellä vain yksi.

Kulkee aikansa,alkaa väsyttää,
pysähtyy puun alle lepäämään.
Sulkee silmänsä hymyillen,
ja kulkeutuu luokse rakkaittensa sydänten.

Vilisee vuodet,
aikaa taakse jää,
pikkuhiljaa erottuu meidänkin määränpää.
Ei tie lopu milloinkaan,
on sillä eessään monta kulkijaa.
Ainoastaan rakkaus ja ihmiset häviää,
vain tarinamme ja muistomme elämään jättää.

En oikein osaa sanoa, onko tämä runo. Tämä on ikäänkuin ajatuksia kudottuna löysästi toisiinsa.

Orvokki