Ei takaisin voi mennyttä muuttaa
Sinä kerran minut jätit;
palaviin liekkeihin.
Petrolia sekaan heitit,
suolaa haavoihin.
Minä tuhkassa elin monta yötä.
Levottomuuksissa päivien.
Vaikka hylkäsit minut halveksien,
en sinua vihannut en.
Teit minusta epätoivoisen ja
heikon.
Hukkuvan kuin kalanverkon.
Mitä ihmisestä silloin jää,
jos ei tunne itseään.
Tyhjänä sieluni nään.
Lasken päiviä ja vuosia,
koska tulit koska lähdit.
Ainoo mitä susta sain on
vihan tunne kohti itseäin.
Rumuutta kavahdan.