Lama-aika

Lapio kovaa vasten,maa on jäässä.
On pakko jatkaa,ei lopettaa saa.
Äiti odottaa toiveikkaana suo.
- Emme hengissä pysy, sanoo äiti tuo.
Et yksin palata voi. Rahan kilinä
taskussas jo soi!

Lapio tippuu,vain kolahdus jää.
Surullinen on tarine tää.
Äiti lyö ja itkee hän kesken 
lapsen tehtävän.

- Palelen äiti mä,en vaatteita  
itselleni löydä,suree lapsi poloinen.
Tyttö aivan pienoinen.
- En ole sulle ompelija,en kohta edes
henkeni omistaja. Itse kuljen kuin
kerjäläinen. Mistä leivän kannikan saan,
kun pinta kohmeessa on maan.

Kuoloon päätyy molemmat,
tuo laps' kuullut on äidin sanonnat.

Page