Mies Tuntematon

Tutut kasvot taas nään.
Ne mua tuijottaa,
Suoraan sieluun ne näkee
ei niitä voi paeta..

Mies tuo tuntematon,

sielullansa puhuu
ja muut ajaa varjoon.
Ei tunteita häneltä löydy,

Rakkaudesta hän tietää enemmän 
kuin muut.
Vaikka kaikki häntä pelkää.
Silmiin jos häntä kukaan uskaltaa
katsoa näkee hänen surunsa..
Se suru on suunnaton
ja se murtaa kenet tahansa.

Mies tuo tuntematon,

Kerran se yksin penkillä istui,
oli sen pää painunut maata kohti.
Ennen vihaa häntä kohtaan tunsin,
mutta nyt myötätuntoa..
Menin hänen luokseen,
istuin viereen.
Hän heti arvasi, 
että suru minut valtasi.
Hän tunsi tietävän minusta kaiken.

Mies tuo tuntematon,

Ei se niin pelottava ollutkaan.
Puhuimme pitkään siinä penkillä.
Pimeä jo laskeutui syksyiseen iltaan.
Lehdet puiston puista tippui. 
Hän paljon kokenut oli 
ja siksi ehkä ne vaatteet.. 
Niin likaiset ja haisevat.
Niin kuluneet.

Mies tuo tuntematon,

Yksin istumaan penkille jäi,
kun kotiin lähdin.
Ei hällä paikkaa ollut mihin mennä,
joten penkillä hän yönsä nukkui.. 
Roskien ja lehtien seassa.

Joka aamu hänen luokseen menin.
Hän tuntemaan sai minussa jotakin. 
Niin tärkeää ja hyvää.
Niin mahtavaa.
Ei sellaista ystävää voi edes kuvitella.
Tiesi enemmän kuin kukaan..

Mies tuo tuntematon,

Suruissaan mylvi.
Hän on lempeämpi
kuin lintuset taivaalla.
Ei hänen suru minua murtanut,
Vaikka silmiin häntä katson joka kerta
kun hänet nään..
Ennen pelkkää surua ja pelkoa
hänen silmistään saattoi nähdä.
Nyt on myös onnellisuuden rippeitä..

minä