Karu ja kaunis

Katselen maisemia kauniita korkealta paikaltani.
Miten kauniilta maailma näyttääkään eri vuodenaikoina.
Kesäisin kaikki on vihreää, niin kuin minäkin, ja
talvisin kaiken peittää valkoinen kaunis lumi.
Mutta talvisin kyllä näytän muiden joukossa
  karuakin karuammalta. Rumalta. Tyhjältä.
Silloin kaikki se kesän kauneus on poissa,
maassa luomassa uutta elämää.
Kuitenkin se kesän kauneus voittaa talven rumuuden.
Mutta vielä jonakin talvena minäkin lähden.
Lähden mukaan kanssa niiden, jotka eivät jaksa pitää enää kiinni.
Tiedän sen, että vielä jokin päivä on minun vuoroni
  irrottautua elämästä ja pudota maahan.
Sillä elämä, joka minussa virtaa, ei tule aina virtaamaan.

huokaus