Kesänä, jolloin Kerava hukkui
En koe olevani vastuussa niistä nauruista
peittelemättömistä
pyrskähdyksistä
joita Sinulle nauroin.
päivästä toiseen
kaikki 12 kellonlyöntiä.
Vaikenen onnellisuuttani
omista murheistani.
- Antakaa siis vanhalle nöyryytykselle
ilo elää hetkeään uudestaan ja uudestaan
uudestaan ja uudestaan..
perverssion lailla nautin luasta myöntää itselle
N a u t t i v a n i
(olla näkemättä mitään)
Salaa toivoen Sinunkin putoavasi
yhtä rytinällä kuin minäkin.
(paikkaile persettäsi pitkään!)
Halusin ajaa ylittesi, mutta olenhan kuitenkin
vain ihminen.
Kesänä, jolloin Kerava hukkui
siltojen polttaminen oli märkää puuhaa.
Blanco
|