Kolmen minuuyin rakkaus

Tavattuani Elämäntapakokin,
harkitsin vakavasti siirtymistä vegetaristiksi
(..en siirtynyt..)
ja linnoittautumista neljän seinän sisälle.
(Minä..hmm..)

Kun sinä tulit tulisine mausteinesi
(..mahdoin polttaa kieleni..)
ja vahvoine viineinesi,
en ihan varmastikkaan ollut varma.
Mistään.


Ja Sinä aloitit sopan hämmentämisellä.
Kovalla kädellä hämmensit,
siirryit piakkoin viinitarjoiluun
ja käänsit uunin päälle.

Uunin lämmettyä näytit miten laisesi Elämäntapakokki leipoo tuoretta lihaa.

Vääntäen ja kääntäen..
Litistäen ja puristaen.

Ja ennen kuin huomasinkaan, naps!
Olikin kokki jo ateriansa syönyt
ja pakeni esiliina liehuen tiehensä.






Kun näin vuosien jälkeen muistelen
loputtomilla viininmaistajaisilla
(olen kemujen ainut vieras..)
ja päättymättömällä humalatilalla,
(unohdin olla nielemättä..!)
kylläpä me tosiaan sopan keitimme.





Nyt ymmärrän mikseivät kolmen minuutin munat
ole suosiossa aamiaispöydissä..

huumoria pittää elämässä olla.

Blanco