Pieni kurja ihminen
Sen on näköinen
että eksyi taas
pieni kurja ihminen
omiin sukkiinsa
Kapiaisen koirana
haisevana nurkassa
tässä Sinun maailmasi
lattialla olut tölkkejäsi
silmiäsi
hiuksiasi
käsissäsi paljon aikaa
niveleesi reumaantuneet
Viikon helpotus löytyy helman alta
korkealta ja matalalta
et tiedä miltä tuntui nauttia
mutta oletat niin, tiedät niin
Sen on oloinen
että tukehtui taas
pieni kurja ihminen
omaan olevuuteensa
Kirjaston sakkona
unohdettuna nurkassa
pienenpieni salaisuutesi
unohtunut kaipuusi
tuttipullosta
rintamaidosta
kielelläsi pala mennyttä
mykkänä ensivuoteen
Paluuta hameen helmoihin
etsinnät lähtöruudusta
et muista miltä tuntui elää
mutta oletat niin, tiedät niin.
Blanco
|