Seitsemän sekunnin terapia
Luulin kaikinpuolin kasvaneeni umpeen.
Yhdestä isosta saamattomuudesta
yhteen isoon saamiseen.
Hyväksyntä oli pala isoa
Imartelua.
Saivartelua aamuisin.
Kirvelyä iltaisin.
Kaikinpuolin katseenkestävää sellaista.
sanasi saivat miettimään
turhia
ja vähemmän turhia.
Turhia kumminkin.
Miksi aina minä
olen se kyseessä oleva vaihtoehto?
Kauneuteni on niin rapistuvaa,
etten haluaisi kenenkään sitä huomaavan.
Ja silti minä maksaisin vaikka leipäni,
että saisin sitä kohtuuttomasti kotona.
Kotona.
Kotona.
Kotona.
Ymmärrys on vaikea hahmottaa,
mutta sen tiedostaminen on puolivoittoa.
Katseesi on sellaista
piinaavan tuskaista terapiaa..
Voiko kauneuden ottaa pois
katsojan silmästä?