Älä katso silmiini maailma
Joskus mä annan ajatusten virran koskettaa sormenpäitä ja unohtaa kaikki oleellinen, kuten esimerkiksi hengittäminen. Silloin minä mietin, mietin tätä maailman mielettämyyttä. Tai sitä että se on kauttaaltaan homeessa.
Vedenkin alla tunnen olevani jotenkin lähempänä elämää kuin kävellessäni teitä pitkin ihmisten virran mukana. Silloinkin tunnen eläväni, mutten kuitenkaan.
Joskus elämä on vaikeaa enkä jaksa avata silmiäni maailman nähtäväksi.
Maailma osaa olla julma, se tietää aina mistä narusta vetää. Yritän näillä sanoillani taistella maailmaa vastaan, yritän unohtaa.
Oloni on aina jotenkin tyhjä kun olen yksin. Maailma on paljon velkaa minulle ja mietin koska se maksaa minulle takaisin. yrittääkö se näillä kauniilla päivillä hyvittää minulle kaiken? Ikäänkuin se katuisi. Minun on vaikea antaa anteeksi maailmalle sillä se on kohdellut minua epäinhimillisesti.
Se on kohdellut minua kuin roskaa.