Iltalento
Me katottiin katolta taivasta. Me annettiin maailman vielä odottaa.
Mä olin bileissä missä mä en tuntenu hirveesti ketään. Mä roikuin meidän kouluporukan kanssa kun ne kaikki oli poikakavereittensa kanssa, joka ikinen niistä oli kännissä ja pahasti. Mä en tuntenu itteeni hirveen yksinäiseks kun olin juttelemassa yhen Ninnin kanssa. Se ei ollu juonu mitään, se näytti niin virkeeltäkin.
Sillä oli lyhyt poikatukka, vaaleat. Sen silmät oli vihreet, sammaleenvihreet. Oikeestaan se näytti pieneltä auringolta, sellane hymykin sillä oli. Kun mä puhuin sille mustakin tuntui et oisin loistanut auringon tavoin.
Ninni oli 14-vuotias mutta se näytti tosi paljon vanhemmalta, eikä se ees ollu meikannut paljoo. Mä taas olin sitä vielä nuorempi mut meikkieni alla mä näytin just ja just se ikäseltä.
Ninni oli tosi fiksu, se kävi yksityiskoulua ihan meidän koulun vierustalla. Ihme etten koskaan ollut törmännyt siihen, vaikka liikuin aika lailla samoissa piireissä kun se, luulisin.
Mun kaverit lähti röökille ulos, mä menin niiden messiin ja pummasin yheltä jätkältä röökin. Ninni ei tullut, se näytti oudolta kun mä menin. Rupesin miettimään mitä mä oikein tein.
Mä olen nuori tyttö, siis ihan oikeesti nuori ja Ninni tietää sen. Se ei tullu röökille enkä mäkään viittiny värjötellä siellä ulkona tupakka suussani kauaa.
Mä lähdin sisälle Ninnin lua, mutta mä en löytäny sitä mistään. Mä etin sitä tosi kauan kunnes mä tajusin mennä kattoo vessasta.
Ninni istui vessan lattialla kun mä avasin oven. Sillä oli piikki kädessään. Se olikin ihan liian täydellinen. Ninni katsoi tyhjää ja se ei enää loistanut. Silloin mäkin muutuin taas harmaaks. Mun teki mieli kantaa Ninni turvaa jonnekkin muualle, mutta mun jalat ei liikkunut yhtään mihinkään.
Mä tunsin että mun jalat alko ikään kuin vajota lattian läpi ja mä vajosin maahan. Mä katoin Ninniä ja sen silmiä. Niistä oli kadonnut joku minkä mä olin vielä vähän aikaa sitten nähnyt. Sitten mä katoin omia käsiäni, käsivarsiani. Mä tajusin että mun on pakko auttaa Ninniä. Mä nousin ja menin sen lua.
Mä kiedoin käteni sen ympärille ja se alko äkkiä täristä. Sitten Ninni alko huutaa mulle, sitä pelotti. Ninni huusi että se pelkäsi että ne tulee taas. Mua alko myös pelottaa kun Ninni täristen itki mua vasten.
Parin viikon päästä mä näin Ninnin ihan toisissa bileissä, ne bileet oli iso juttu ja siellä oli porukkaa. Ninni tuli mun lua heti kun näki mut, se näytti taas ihan tavalliselta. Mä en halunnut että se tekis taas itelleen jotain, niimpä mä olin sen lähettyvillä koko illan. Mut sit joku sano että vessassa poltetaan pilvee, mun piti mennä kattomaan oliko se totta. Oli se.
Kun tulin sieltä vessasta mua yskitti ja mulla oli jotenkin rento olo. Jotenkin sellanen epätodellinen. Mä hain juotavaa itelleni ja join nopeesti. Mulle tuli äkkiä sellanen nousuhumala ja mun oli pakko mennä ulos. Ninnikin oli ulkona, se itui puisella penkillä ja katto mua. Se näki mitä mä olin taas itelleni tehny, mä laitoin aina pääni sekaisin, hinnalla millä hyvänsä. Ninni tuli mun lua ja halasi mua.
"Mua pelottaa", mä sanoin ja aloin itkee.
Vielä sinä samana iltana me seisottiin katolla ja katottiin tähtiä. Ja sinä iltana me lennettiin taivaanrantaan. Ja sinä iltana meistä tuli vapaita.