Ketjukirje taivaalta
Naurahdan hiljaa yötaivaalle, miten ruma se onkaan.
Kuu loistaa ivallisesti päin valkeita kasvojani, saaste peittää
taivaan mustanruskealla verhollaan, yskittää.
Nielaisen pastillin kurkustani ala, se jää kitalakeen kiinni, niinkuin
aina.
Joku vetää olutta parvekkeella, ei kai muutakaan keksi.
Kohta se on kännissä ja huutaa vaimolleen, niinkuin aina.
pitäisi kai soittaa jollekkin, kun kerran nään kun se äijä vetää sen
muijaa turpaan, en jaksa välittää nyt.
Koska minusta tuli tälläinen?
Minä olen varis, musta kuin hiili, äiti ei tykkää.
Kysy vain miksi olen tälläien et kuitenkaan saa siihen vastausta.
Kysytkö taas huomenna, onko se tosiaan ainoa asia mitä sanot minulle.
"Haluat pois et silti tiedä missä hyvä ois" tulee mieleeni laulun
sanat, mihin oikein haluasin mennä, kun kerran missään ei ole minulle
paikkaa.
Olen lentopallo, olen ketjukirje.