Kylmät kädet
Minä luotin että hymysi tekisi minusta kauniimma kuin edes olen.
Minä uskoin etteivät kasvosi olisi valheelliset, tuntemattomat.
Kuintenkin silmiesi takaa löysin valheen kierteen, jatkuvan kivun.
En saa henkeä enää. En saa silmiäni auki.
En pysty enää edes nousemaan jaloilleni. Pystyn vain sulkemaan ajatukseni.
En haluaisi olla näin heikko, särkyvä, halpa tavara.
Mutta sanasi heittvät minut seinääni vasten,kyyneleeni ovat arat.
Haluaisin olla kylmä, tunteeton, jäädyttää sydämmeni ettei ketään pystyisi
koskettamaan sitä. Haluaisin silmieni olevan tyhjät, käsieni kylmät,
ajatuksieni määrätietoiset, eivät harhalevat.
Sillä jos mieleni ei harhailisi en olisi näin eksyksissä.