Meidän koivu
katsot minua tyhmästi. nauran. nauran oikesti.
otat minut lähellesi. tunnen sen.
en usko olevani näin lähellä.
pieni pisara. silmässäni.
miksi ?
aurinko on meidän puolellamme. se lämmittää meitä tämän puun
alla. johon kirjoitettiin nimet , avaimilla . meidän nimemme. rakastan
puita ja nyt puu saa
antaa meille onnen minkä me ansaitsemme.
olemme odottaneet liian kauan. ihan liikaa.
puu silittää minua lehdillään, se on meidän puolellamme .
kerrankin kaikki on.
siinä koivussa oli unelmia ja toiveita. se on kaikkeista kaunein puu
olen sylissäsi puun oksalla.
silität hiuksiani. voin sulkea silmäni siinä toivossa että se hetki kestää ikuisesti.
suutelet , yhtäkkiä.
ensimmäistä kertaa.
nyt voin sanoa sen
olen onnellinen
pehmolelu
|