Onko tosiaan
Onko sinne tosiaan niin pitkä matka, etten kuule sinun ääntäsi.
Onko sinne tosian vain silmänräpäys.
Et halaa minua , et edes niinkuin ystävä.
Olet kylmä, vai oletko vain katkera.
Onko tosiaan niin vaikea myöntää se tosiasia että rakastaa, rakastaa niin että
voisikävellä ihmisten lävitse heidän huutaessään pelosta ja kivusta.
Se turruttaa mielen kuin pienen lapsen itku.
Heitä kepin jokeen, eikö ole aivan sama minne se menee. Ei, se ei mene
mereen, se juuttuu kiveen ja jumittaa siinä niin kauan kunnes se
katkeaa.
Ei, en ole katkera.
Olen rakastunut.
Runovihosta otettu teksi.
pehmolelu
|