Viltti
Minä en jaksa.
Nojaan oveeni, valun kylmälle lattialle missä on tuhottomasti pölypalloja.
Kuulen kuinka haukutte toisianne, kuulen rumia asioita,niitäkin jotka
voivat saada minut kasvamaan. Nousen, kävelen sänkyyn viltin alle.
Viltti on vaaleanpunainen, sinä on sydämmiä, se on minua aina lohduttamassa.
Viltin alla on lämmin, sen voisi nimetä omaksi pieneksi paikaksi.
Kaikki näyttää viltin alta utuiselta ja epätodelliselta,lämpimältä.
Nousen, alan itkeä, vaikka lupasin itselleni etten, lisää huutoa.
Kyyneleet täyttävät huoneeni, miksi näin käy, miksi kaiken täytyy olla näin?
Siskot on lähtenyt, en ihmettele, lähtisin jos olisi paikka mihin
mennä, vaan kun ei ole. Voisin mennä kellariin. Siellä voi olla
mummuja laittamassa hillotölkkejä kylmään. Isän luo? Ei sillä ole
aikaa.
Ainoa paikka mihin mennä, taivas, onko siellä jo paikka minulle?
Tavallaan päivä.