Ilmatieteenlaitos

Toisinaan kun taivas
tummista pilvistä täyttyy,
ne pilvet ajatuksiini yltävät
ja kodin sieltä ottavat.
Ne peittävät auringon,
saavan kaiken lakastumaan
ja lopulta kuolemaan.

Kun aurinko nauraa taivaalla,
en osaa hymyillä takaisin.
Katseeseeni hiipinyt tumma verho
ei päästä aurinkoa sisäänsä.
Ja silmistäni valuva sadevesi
sammuttaa viimeisenkin liekin
vesittäen elämäniloni.

Toisinaan myrskyn tulon voi tuntea.
Kylmä viima ajatukset jäädyttää
ja silmissäni salamoi.
Sieluni huutaa tuskissaan,
rukoillen lauhkeaa säätä.
Myrskyn jälkeiseen hiljaisuuteen
kuiskaan heikon kysymyksen:

Kuinka voisin hallita luonnonvoimia?

Kirjoitettu pahemmalla jaksolla, jolloin psyyke oli enemmän tai vähemmän palasina.

Kata (repa)