Tasapainoilua tasapainottomuudessa

Sielusi käristit nuotiolla
ja melkein loppuun poltit,
kunnes tajusit;
voit tulen hetkeksi sammuttaa
ja antautua virran vietäväksi.

Ristiriitaisuus elämässäsi
pitää sinut hengissä.
Ääripäästä ääripäähän
on elämää parhaimmillaan.
Koskaan ei voi tietää
milloin maailmasi romahtaa,
mutta sitähän sinä kaipaat.
Jokainen uusi romahdus
estää sinua eksymästä tielle,
jota et halua kulkea.

Onnen virrassa on hyvä olla,
mutta liian pitkäksi ajaksi unohtuessaan
voi todellisuus siihen hukkua.
Toisinaan on hyvä istahtaa maankamaralle
ja sytyttää tuli, jonne sielusi heität
ja annat sen räiskyä tuhatta kipinää,
kunnes syttyy taas uudelleen.

Kahden ääripään välillä on toisinaan vaikeaa tasapainoilla, mutta ehkä jo tasapainottomuus sinänsä voi olla jonkinlaista tasapainoa? (:

Kata (repa)