Ihmisestä ja tuskasta

Särkyneet sydämet,
menetyksen murtamat.
He,joille epätoivo on 
unohtumattomuuden meri.
Rakkauden tuskan
he sisälleen kätkevät.
Ja sydämensä käpertyvät
kokoon.
Unohdus ei parannus.
Vaan ajan kultaamat muistot.

Elämä jatkuu,
vaan tuskien taival
ei pääty koskaan.
Pieni sana,
suuri suru.
Ja taas on mieli vallassa
tuskan,raivon,epätoivon.
Niin voivat arvenneet nuo
haavat taas vuolaina valua vaan.

Kyyneleet auttavat.
Ja elämä jatkuu.

Redroses