Surusielun kaipaus

Kun sä lähdit taivaaseen,
uskonut en huomiseen.
Tiesin että näät enkeleitä,
vaikken ollut varma onko heitä.
Siellä opit tuntemaan kohtaloita,
enkeleitten elämäntarinoita.
Sä istut hopean pilvenreunalla
ja mä kaipaan sua taivaan alla.
Kai joskus katsot miten mulla menee,
kai onnellinen olla sulla lienee.
Vain kaikkea hyvää toivon sulle
vaikka sydämeen tuskan teit mulle.
Kai sulle siivet on jo kasvaneet
ja voit valita minne sä meet.
Voi kunpa joskus itsekin
taivaaseen pääsisin.
Sun luokses lentäisin ikuisuuteen,
kuolema on vain portti eloon uuteen.

Runo joka voi olla jonkun ihmisen muistoksi tarkoitettu kun joskus suurta välittämistään ei saa eläessä arkuuttaan osoitettua..

Redroses