Tunnetilaa

mä pukeudun villapaitaan,
vaikka kesä jo on.
piilotan siihen itseni
jottei olis olo turvaton.
ja villa on kuin 
ritarin haarniska taistelussa.
sen suojaava voima
piilee mun sielussa.
mä en pidä shortseja,
jottei mua voi katsella.
ja niin helpompi sateessa
on mun yksin astella.
mä suojamuurin näkymättömän
itselleni rakennan,
jotta kestäisin pahat
asiat tän maailman.
ja sateessa laulan,
kävellen,villapaita päällä.
elon retkellä kuljen
tosi heikolla jäällä.

Redroses