Hauta

Mädännyt ja haiseva, 
liha, 
parhaisiin puettuna.
Matojen kovertama ruumis,
ajan kuluttamana.

Kasvojen rauhallinen ilme,
pois syötynä.
Silmäkuopat matojen pesänä.

Kauniista mekosta jäljellä,
vain riekaleet, 
jotka hädin tuskin, 
peittävät näivettyneen lihan.

Kerran tuo liha eli,
Tunsi kipua ja nautintoa.
Kerran nuo kuopat näkivät,
kohtasivat valoja ja varjoja.

Kallon sisällä ryömivät ajatukset kuoriaisten sijaan.

Rena