Matka

Maahan ovat laskeutuneet
Elämän kolhimat kyyneleet.
Meren aallot, tyrskyt raivokkaat,
Saattavat ne hajottaa.

Sielu, kaarnalaivalla seilannut,
On meren syliin uponnut.
Ei myrsky pauhaa, ei häiritse rauhaa
Meren salaisuuden
Keskellä aaltojen avaruuden.

Sielu lepää
Ei tunne enää
Kuin lämmön ja sykkeen 
Meren sylissä
Kun aallot sitä hiljaa keinuttaa.

Tyynissä vesissä
Meri rauhoittaa, syliinsä sulkee
Aaltojen hyväillessä
Sielu ikiuneensa kulkee.

Syksyisen päivän mietteitä vain pienestä mielestä. Runon luonnoksen kirjoitin jo keväällä kännykkään, tänään löysin sen ja tällainen siitä tällä hetkellä tuli.. Huomenna ehkä jo toisenlainen.

Rhonda