Merenkulkijan huomen

Kun koittaa huomen ja aurinko nousee
on lähtevä pursi kohti ulappaa
missä lokit lentää, merimerkit silmissä kiiltää
säteet kultapisteinä aalloilla meren sinisen
mihin jäikään se ikävä eilisen.

Ylihuomenna amääränpäässä
käyn viemässä seppeleen
tuolle patsaalle Pyhimyksen
joka matkaani läpi myrskyjen
ja karikkojen varjelisi

Elämäni satamaan kun  saavun
ankkuroin TToivon, Uskon ja Rakkauden laivaston

Laura Sirén